Olen käynyt kuulemiskeskustelun. Siihen ei saanutkaan erikseen kutsua eikä paikalla ollut luottamusmiestä tukena, vaan minut napattiin kopiokoneen luota "hetkeksi huoneeseen" ja iskettiin kuulemispaperi eteen. Tälle prosessille tyypilliseen tapaan tämäkään ei siis mennyt kuten ohjeessa, koska ylijohtajalla oli kiire eikä hänkään ennättänyt mukaan. Hienoa! Viimeisen vuoden aikana jokainen työpaikan sisäinen haastattelu, muutoskeskustelu ja nyt tämä kuuleminen ovat menneet samalla kaavalla eli vastapuolelta joku on ilmoittanut, että on estynyt saapumasta tai ajanpuutteen vuoksi toivoo keskustelun jäävän lyhyeksi, koska hänellä on kiire seuraavaan palaveriin.
Hei siellä esimiestasolla: minäkin olen ihminen! Tosin kohtalaisen ruma ja pönäkkä, mutta ihminen kuitenkin. Olisiko liikaa vaadittu, jos minua kohdeltaisiin sellaisena eikä sivuun työnnettävänä ongelmajätteenä, joka päätettiin irtisanoa jo yhdeksän kuukautta sitten, mutta jota piti heilutella löyhässä hirressä tähän asti valtakunnallisen kokonaisprosessin takia.
"Teille asiantuntija Viraton Virkamies ei ole voitu sisäisten hakujen kautta tai muutoin osoittaa tehtäviä ELY-keskuksissa tai KEHA-keskuksessa. Teitä ei ole ollut mahdollista sijoittaa ELY-keskuksissa tai KEHA-keskuksessa ammattitaitoonne ja osaamiseenne nähden kohtuudella toiseen tehtävään tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Myöskään käytettävissä olevin tukitoimin ei teille ole löytynyt vaihtoehtoa irtisanomisen välttämiseksi."
Ongelmana on se, että varsin hyvin olisi voitu osoittaa. Olen ollut jopa enemmän kuin pätevä niihin sisäisessä haussa olleisiin tehtäviin, joihin minua ei ole valittu. Vertailuperusteita ei luonnollisesti ole kerrottu, ainoastaan lopputulos on annettu tiedoksi. Koska kyseessä ovat olleet henkilövalinvat, ei niistä ole voinut valittaa, vaikka sokea Reettakin näkee kuurolla korvallaan, että valinnoissa ei ole noudatettu valtionhallinnon rekrytointiohjeita. Työkokemus, koulutus ja osaaminen on huolettomasti ohitettu siinä vaiheessa, kun viranhaltijan ikä alkaa numerolla 5.
Samaan aikaan irtisanomisprosessini rinnalla on taloon palkattu lisää väkeä puolisen tusinan uuden viranhaltijan verran. Jos rahat ovat enemmän kuin lopussa, niin miten on mahdollista, että työhuonettani on jo kyselty, koska uudet asiantuntijat tarvitsevat pöydän ja tuolin. Työssäolovelvoite säilyy, mutta voisinko ystävällisesti tehdä työni muualla kuin työhuoneessani? Mistä ihmeestä löytyvät palkkarahat muihin tehtäviin, jos minun palkkani on ylimääräinen menoerä tilanteessa, jossa jo nyt tekemättömät työni aiheuttavat ongelmia niin virastolle kuin asiakkaille - kiitos pitämättömien lomien, joita nyt loikoilen kotona. Asiat eivät etene eivätkä liiku, koska en niitä vapaapäivinä tee ja koska niitä ei esimieheni mielestä ole olemassakaan.
Edes kuulemistilaisuudessa ei voitu kertoa, miksi minä. Miksi irtisanotaan yksikön pitkäaikaisin asiantuntija, jolla on pisin työkokemus ja paras koulutus ja ikää niin paljon, että työelämä oli nyt tässä. Kukaan ei pysty ottamaan vastuuta päätöksestä, sen on tehnyt joku muu, kun minua vastapäätä istuva päällikkö oli lomalla tai sen päättivät toiset, jotka eivät ehkä tienneet sitä ja tätä.
Eikö kenelläkään ole munaa sanoa, että se olin minä, näillä perusteilla sen tein ja näihin faktoihin päätöksen perustan. Nyt näyttää siltä, että minun irtisanomisestani päättää mystinen "talo" eikä kukaan inhimillinen. Talon etu vaatii uhreja ja minä olen sellaiseksi varsin sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti