Valtakunnalliset luvut julkistettiin eilen ylistävin saatesanoin: hienosti toimittu, väkeä ei tarvitsekaan vähentää alkuperäistä määrää vaan irtisanotuksi joutuu murto-osa siitä, mitä syksyllä ounasteltiin. Laiha lohdutus sille, jonka kohdalle potkut osuivat. Hymy nousi suupieliin, kun luin valtakunnallisesta tiedotteesta, miten "asetettujen säästäjen etsiminen irtisanottavien määrän vähentämiseksi on ollut vaativa ja rankka tilanne niin työnantajapuolelle kuin henkilöstölle ja henkilöstöjärjestöillekin. Kaikki mahdollinen on tehty."
Pitäisiköhän minun nyt ihan sääliä työnantajapuolta, joka joutui puolen vuoden ajan keksimään syitä sille, miksi minua ei voitu valita yksikössä avoinna olleeseen määräaikaiseen tehtävään tai sijoittaa johonkin muuhun koulutustani vastaavaan työhön. Kevään aikana on taloon rekrytoitu yli puoli tusinaa uutta viranhaltijaa, joten hyvällä tahdolla töitä olisi löytynyt. Vai sittenkin tunnen tuskaa lähiesimiehen puolesta hänen joutuessaan tähän vaativaan irtisanomisprosessiin mukaan minun takiani. Onhan se varmaan ikävää, kun joutuu keksimään katsoako katonrajaa vai jalkalistaa minut kohdatessaan.
Mitäköhän on tuo "kaikki mahdollinen"? Loistavasti suunniteltu muutostukipaketti, jonka palaset eivät käytännössä ole käytettävissä kuin erittäin tiukasti vedetyin reunaehdoin. Vai sittenkin se, että muutosprosessin kanssa samaan aikaan taloon palkattiin uutta väkeä mitä mielenkiintoisimmin maksusysteemein. Tai ehkä se on sitä, että kieltäydyttiin henkilöstön esittämistä lomautuksista, koska niillä ei saada aikaan pysyvää tulosta.
Syy irtisanomiseen on tuotannollinen ja taloudellinen. Harmi, että niistä syyksi ilmoitetuista "loppuneista ja muualle siirtyneistä töistä" tulee jatkuvasti sähköpostikyselyjä ja neuvonpyyntöjä. Miksi kysyjille ei ole kerrottu, että nämä asiat ovat hallinnassa siellä omassa yksikössänne, älkää minulta urkkiko mielipidettä ja soveltamisohjetta. Tulee ihan mieleen, että kyseessä olikin pelkkä tekosyy. Työt eivät kadonneet, vain minä lähden.
Tässä vaiheessa välitän kysymykset esimiehelle. Hän on tehtävänkuvia kirjoittaessaan "unohtanut" ison osan toimenkuvaani kuuluvista pikkujutuista, joten hoitakoon nyt vastauksia kysymyksiin, joita hänen mielestään ei edes ole. Hyvään hallintoon kun ei kuulu sidosryhmien sähköpostien hautominen omassa postilaatikossa vaan eteenpäin välittäminen, jos asia ei omaan tehtävänkuvaan kuulu. Ja kuka olisi parempi jatkolähetyksen kohde kuin oma esimieskulta? Hänhän johtaa sekä asioita että ihmisiä, johtakoot nyt tämän asian kuntoon, vaikka todennäköisesti ei kovin hyvin edes ymmärrä käytettävää sanastoa.
Ai niin. Ensi viikolla pitäisi taas olla kuuleminen, mutta irtisanottava itse taitaa olla ainoa, jolle ei ole muistettu ajankohdasta ilmoittaa. Vaikka jo olenkin ylijohtajan silmissä silkkaa näljää ja nöyhtää, niin vielä pitäisi pinnistellä sen verran, että pääsisi minusta säällisesti eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti