lauantai 16. toukokuuta 2015

En lähde taistelusta, en vaikka hylkäisitte

Kolme päivää käytetty irtisanomisvastineen tekemiseen. Jokainen työnantajan esittämä perustelu on kumottu ja todettu, että paikkansa pitää suunnilleen nimeni ja tittelini, loput onkin työnantajan hieman tarkoitushakuisen mielikuvituksen tuotetta.

Tietenkin tiedän tämän kaiken turhaksi. Valtiolla on siitä lystit säännöt, että irtisanoa voi huoleti ja vaikka mistä syystä, työsuhde päättyy joka tapauksessa ja kolhuja kokenut työntekijä voi oikeuden kautta hakea muutaman kuukauden palkan korvaukseksi. Viranhaltijan maine ja kunnia ovat kuitenkin mennyttä, sillä eihän ketään nyt ilman syytä pois työpaikastaan heitetä, eihän. Ja jos vielä joutuu oikeuden kautta hakemaan laastaria haavoilleen, niin eihän siitä ole muillekaan työpaikoille kuin rettelöitsemään.

Työpaikalla on samaan aikaan havaittu, että tehtävä jos toinenkin kaipaa tekijää tässä koko yksikköön kohdistuvassa myllerryksessä. Esimiehen oletus siitä, että "joku hoitaa" ei pidäkään monessa tapauksessa paikkaansa, koska "jokuja" on liian vähän. Lisäksi on ilmennyt, että tähän asti kiltisti ja hiljaa lisätöitä tehneet ovatkin kipakasti ilmoittaneet, että ei kuulu heidän toimenkuvaansa eikä ole edes esimiehen heille määrättävissä. Koen suoranaista vahingoniloa siitä, että jo ennen varsinaista irtisanomistani joudutaan ongelmiin työnjaon kanssa. Miten paljon lisääntyvät kummastuneet sähköpostikyselyt ennen kuin esimiehelle selviää, mitä kaikkea teinkään eleettömästi ja ääntä pitämättä vasemmalla kädellä ohi virallisen toimenkuvani vain siksi, että jonkun ne piti tehdä ja joskus ne oli minulle määrätty. Kymmeniä pieniä asioita, joiden tekemättömyys aiheuttaa jossain vaiheessa valitusten tulvan tai tyhjän lokosen tilinpäätöstietoihin.

Se ei ole enää minun ongelmani. Tässä pitää vain saada kirjaamoon asti vastineeni irtisanomiseen ja sen jälkeen riittää, että odotan kaikessa rauhassa lopullista niittiä työelämälleni. Vaikka edessä on kuuden kuukauden työvelvoite, niin töitähän ei onneksi ole. Niin lukee siinä kuulemispaperissa ja minähän uskon työnantajaa enkä ryhdy vaatimaan jotain järkevää tekemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti