lauantai 21. toukokuuta 2016

Johtamista ja johtamista

Kaikenlaista on tapahtunut viime kuukausien aikana, ja vaikka paljosta olen paatunut, niin aina joku asia tulee puskista ja jaksaa yllättää.

Olen töissä hyvin tuoreen hallintokompleksin untuvaisimmassa yksikössä, jonka lähtölaukaus oli vasta vuoden alussa. Ymmärrän, että erilaiset käynnistämisvaikeudet ja alkukankeudet ja uudistuvat prosessit aiheuttavat erilaisia ongelmia, mutta edelleen vuoden viidentenä kuukautena olen suunnilleen yhtä eksyksissä kuin olin vuoden ja työsuhteen alussa. Pahinta on se, että en ole tunteineni yksin. Yksi ja toinen työkaveri on vaivihkaa todennut, että asiat ovat pielessä ja eniten vinksallaan on johtaminen. Lienee turha kertoa, että se on asia, jossa yksikön oletetaan olevan edelläkävijä (ei siis vinksahtelussa vaan johtamisessa).

Päivän sana on tiedolla johtaminen. Konkreettisimmillaan se tarkoittaa sitä, että esimiestaso viettää päivänsä sidosryhmien kanssa erilaisissa seminaareissa, tiedotustilaisuuksissa ja työpalavereissa hankkimassa tietoa, jota ei vahingossakaan kerrota asiantuntijatehtävissä toimiville alaisille. Tieto on valtaa ja tiedon pimittäminen varsinaista ylivaltaa. Hankaluus tulee siitä, että ilman tietoa alaistaso ei kykene tekemään töitään tehokkaasti ja oikean strategisen tavoitteen suuntaisesti, vaan enemmänkin haparoi eräänlaisessa tyhjässä informaatioavaruudessa vahvojen arvausten ja reippaasti väritettyjen huhujen viitoittamalla tiellä.

Koska esimiestaso viettää aikansa sanankuulolla, ei heillä ole aikaa pitää minkäänlaisia työ- tai tiedonjakopalavereja. Satunnaiset sähköpostit ja puolihuolimattomat sivulauseet korvaavat työtä ohjaavan yhteydenpidon. Kysymyksiin ei saa vastausta eikä toisaalta aina osaa edes kysyä, koska tuntee liukuvansa päivä päivältä kauemmas jostain muinoin niin tärkeästi strategisesta ydintehtävästä. Tähän kun lisää hallitusohjelmaan liittyvien lakimuutosten valmistelun aiheuttaman päättömän pyrähtelyn ja täydellisen epäselvän työnjaon eri yksikköjen ja hallinnonalojen kesken, niin päätyy samaan lopputulokseen kuin tavallinen kansalainen: onko tässä mitään järkeä vai voisiko olla niin, että huolettomasti tuhlataan valtion arvokkaita budjettivaroja kaikenlaiseen jonninjoutavaan puuhasteluun.

Valitettavasti kyse ei ole edes laiskottelusta ja työpäivän mittaisesta oleskelusta työpöydän läheisyydessä. Jokainen yksikön asiantuntija painaa töitä pää höyryten, mutta valitettavasti vailla tietoa siitä, mitä työkaveri tekee ja miten se vaikuttaa omaan tekemiseen. Aina voi kysyä, mutta miten paljon nopeampaa olisi vastata kysymykseen kerran kuin viidestitoista. Ja miten paljon kätevämpää olisi itse päästä kahdeksi tunniksi osallistumaan omaa työtään käsittelevään työkokoukseen kuin kuulla sellainen pidetyksi ja saada kiertoteitä tehtävänanto, josta ei ymmärrä yhtään mitään.

Ai niin se otsikon johtaminen. Se on mallia hajoita ja hallitse. Toistaiseksi ollaan hajoitusvaiheessa ja se tuntuu sujuvan erinomaisen hyvin, koska yksikkö on saatu mahdollisimman turhauttavaan epätietoisuuden tilaan. Muutama kuukausi kun vielä kunnolla murskataan, niin saadaan heikoin aines ulos ja loppujen itsetunto sen verran alhaiseksi, että voidaan vähitellen ryhtyä rakentamaan uutta tiimiä.