Olen lukenut sen varmaan sata kertaa, uudestaan ja uudestaan. Hallinto-oikeus on antanut päätöksensä, jonka mukaan se katsoo, että irtisanomistani oli "valtion virkamieslain 27§ 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla edeltänyt uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin. Viraston toimintaedellytyksissä ei ole selvitetty tapahtuneen muutosta vastaavana aikana. Työnantajalla ei siten ole ollut valtion virkamieslain 27 § mukaisia taloudellisia ja tuotannollisia perusteita virkasuhteen irtisanomiselle".
Minä voitin. Tai ainakin sain erävoiton, koska työnantajalla on 30 vuorokautta aikaa viedä asia Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Etukäteen minulle sanottiin, että on mahdotonta voittaa valtiotyönantajaa, koska siellä pikkuruinen lakimiesarmeija on etukäteen varmistanut, että YT-neuvotteluissa kaikki menee pykälien mukaan. Irtisanotusta voi tuntua ihan toisenlaiselta, mutta niin se nyt vaan on, että isoa virastoa vastaan ei kannata tapella. Oma oikeustaju oli toista mieltä ja perinnöllinen halu olla oikeassa (ja osoittaa se) vei kuitenkin voiton, joten aloitin kimmastuneena valitusprosessin. Moni sanoi, että viimeistään sillä poltan sillat takanani, mutta minä luotin, että vanha kivisilta ei pala.
Tässä kohdassa tuntuu enemmän kummalliselta kuin voitonriemuiselta. On kulunut reilusti yli vuosi irtisanomisestani ja suunnilleen kolme kuukautta enemmän siitä, kun asia varmistui, vaikka mitään ei vielä paperille kirjattu. YT-prosessille oli laadittu mainiot, yksityiskohtaiset ohjeet, joista suurinta osaa ei kohdallani vaivauduttu noudattamaan. Ensin roikuin löyhässä hirressä, sitten vähän napakammassa otteessa ja lopulta kävelin ulos työpaikalta ilman, että kukaan esimiestasolta vaivautui hyvästelemään. Sen piti olla loppu.
Nyt olisi tilaisuus kävellä takaisin. Valitusaikana olen kahden viran loukussa, koska en tiedä, mitä vuodentakainen työnantajavirastoni aikoo tehdä. Periaatteessa ikävältä kalskahtava ja selkeästi rikolliseen tekoon viittaava virastapidättämiseni päättyy samantien, jos työnantaja ei halua valittaa päätöksestä. Toisaalta olen virassa toisessa virastossa eikä entinen työantaja aikoinaan suostunut siihen, että asia olisi hoidettu virkasiirtona, koska silloin irtisanomiseni olisi pitänyt perua. Jossain henkilöstöhallinnon syövereissä se poteroissaan piilotteleva lakimiesarmeija saa taas lisätöitä miettiessään, miten tilanne puretaan. Organisaation menettelytavat tuntien minulta tuskin tullaan kysymään mitään, vaan sähköpostilla tiedotetaan, mitä on päätetty.
Jossain prosessin alkupäässä kysyin, miksi irtisanotaan se yksikön ainoa, jonka tiedetään vievän asiansa eteenpäin. Vastaus oli, että tämä ei ole henkilökysymys, näin nyt on YT:ssä päätetty. Perusteluna ovat taloudelliset ja tuotannolliset syyt eli budjetissa palkkoihin annetut rahat eivät tulevaisuudessa riitä, jos yhtä (1) ei irtisanota. Tänä vuonna tuo irtisanonut ja rahavaikeuksissa kamppaileva virasto on palkannut vain seitsemän (7) uutta työntekijää. Nostaako kukaan muu kuin minä kulmakarvojaan?
Ja onko kukaan muu hullaannuttavan iloinen siitä, että kaiken tämän jälkeen olo ei ole vain helpottunut, vaan edelleen pikkiriikkisen uhmakas? En luopunut taistelusta, en vaikka hylkäsitte.
