Samaan aikaan toisaalla

Oma elämä on niin tasaisen tappavan tylsää, että jotain kirjoittaakseen on otettava muiden kokemukset käyttöön.

Henkilöstöpalveluyritykset tarjoavat työnantajille ns. vuokratyövoimaa. Ne vakuuttavat kilvan haastattelevansa jokaisen heille listoille pyrkivän työnhakijan ja toisaalta hakijoille vakuutellaan yhtä innokkaasti, että tarjottavat työpaikat ovat juuri heille tarkoitettuja, ota vain rohkeasti yhteyttä, täytä tarkasti sataneljäkymmenkohtainen hakulomake, tee itsestäsi pirteä video ja istu alas odottamaan. Otamme yhteyttä ennen kuin ehdit kissaa sanoa.

Tosielämässä (ja nyt puhuu kokemus) ei vuokrafirmoista paljoa haastatteluihin kutsuta. Sieltä voi tulla pyyntö tehdä täydentävä hakemus tiettyyn firmaan, mutta miten ihmeessä ne voivat väittää tekevänsä mitään alustavaa hakijakarsintaa, jos siellä ei kukaan koskaan (tai ei ainakaan tässä tapauksessa) halua kohdata hakijaa silmästä silmään? Siinä videolla voi olla vaikka naapurin Birgit, jolla on todellisen työnhakijan kanssa samanlainen ulkoinen habitus ja sana hallussaan. 

Joskus joku työllistyy henkilöstöpalveluyrityksen kautta. Harmi, että juuri näissä tapauksissa kukaan ei oikein tunnu haluavan ottaa vastuulleen mitään osaa perehdytyksestä. Ostaja-työnantaja olettaa, että joku salaperäinen taho jossain kertoo työvuorojen pituudet, taukojen paikat, palkanmaksuun liittyvät kiemurat, salaisten työvuorolistojen sijainnin, erilaisten työssä käytettävien koodien merkityksen (iltavuoron päätteeksi sulje HDK - siis mikä?) ja esimerkiksi työterveyshuoltoon liittyvät asiat. Henkilöstöpalveluyritys puolestaan olettaa, että he ovat työnsä tehneet siinä vaiheessa, kun työnhakija-asiakas on myyty työnantaja-asiakkaalle. 

 

Niin että siellä se sitten seikkailee, vuokratyöläinen, yrittäen epätoivoisesti löytää sen tahon, jolle ilmoittaa mahataudista kaksi tuntia ennen vuoron alkua tai jolta kysyä, mitä kaikkea iltavuorossa pitää tehdä, koska kirjallisen huomautuksen mukaan kaikkea ei ole tehty, mutta kukaan ei suostu kertomaan, mitä jäi tekemättä. Työkavereilta kysyminen ei tuota mitään tulosta, sillä kaikki muutkin ovat yhtä tuoreita tai sitten tietoisia siitä, että oman työsuhteen jatkuminen on kiinni siitä, miten paljon tietoa onnistun pimittämään muilta. Oven takana jonossa on tuhat muuta valmiina astumaan remmiin samantien, joten kätevä kauhun tasapaino pitää huolen siitä, että kaveria ei auteta.

Onneksi tästä ei kärsi kukaan muu kuin asiakas. Hän saa uudestaan ja uudestaan huonoa palvelua, mutta se ei jostain syystä tunnu työnantajaa haittaavan. Jossain kun on aina menossa prosessien kehittäminen ja systeemien uudistaminen, joka tehostaa kaikkea mahdollista niin paljon, että ensi kerralla voidaan kahdeksan vuokratyöläisen sijaan ostaa vain viisi. Edelleenkään he eivät ikinä saa tietää, mikä kumma on se suljettava HDK ja mitä tapahtuu, jos se jää auki. Vuokratyöläinen vain on entistä nöyrempi, koska hän tietää, että ne listan 15 tuntia voivat koska tahansa kadota.

Palkasta muuten vähennetään ihan jokainen minuutti, jonka on myöhässä tai mitä aikaisemmin työvuoron lopettaa ja itsensä vaikka miten vuoropäällikön määräyksestä ulos leimaa. Sen sijaan palkkaa ei makseta euroakaan lisää, vaikka viimeinen asiakas jäisi puoleksi tunniksi jankkaamaan jotain asiaa ja kassanlaskuun tuhrautuisi ylimääräistä aikaa. Ensinmainittu asia on huolimattomuutta, toinen osaamattomuutta. Kummastakaan ei työnantaja maksa.