Kutsu uudelleensijoittautumisvalmennukseen

Periaatteessa minulla ei näin virkavapaalaisena pitäisi olla mitään pääsyä työsähköpostiini, mutta kaikista ohjeistuksista huolimatta se on edelleen käytössäni. Todennäköisesti minun olisi itse pitänyt oivaltaa pyytää käytön tilapäistä katkaisemista, koska esimiehestä ei näinkään vaativaan näytä olevan ja loppupelissä se olen minä, joka joutuu vastuuseen ohjeiden noudattamattomuudesta. 

Osana muutostukipakettia meille irtisanotuille järjestetään urasuunnittelu- ja työnhakuvalmennus lähes kolmen kuukauden kuluttua irtisanomispäivästä. Tästä voin nopeasti päätellä, että melkoinen osa valtion aluehallinnosta vapautetusta virkamieskunnasta on ollut töissä vähintään kahdeksan vuotta, jolloin irtisanomisaikaa on neljä kuukautta. Lyhyemmän irtisanomisajan väki on tuossa vaiheessa jo omillaan. Ehkä heitä ei ole?

Valittavana on runsas määrä erilaisia paikkakuntia ja ajankohtia. Aivan mutkatonta ja täysin omassa päätäntävallassa osallistuminen ei ole, sillä joudun anomaan esimieheltä nimeä matkasuunnitelmaan. Siis siltä esimieheltä, joka ei ole alentunut puhumaan minulle nyt noin kolmeen kuukauteen (tosin olen ollut siitä melkoisen ajan lomilla, mutta edes toukokuussa en enää ollut hänelle olemassa - miten mahtaa käydä allekirjoituksen kanssa, voiko olemattomalle antaa matkustusluvan...)

Kaksipäiväisen koulutuksen lähipäivät järjestetään noin viikon välein ja siinä välissä tehdään etätehtävä. Jonkinasteisena alan ammattilaisena kikatan sisäisesti lukiessani ohjelmaa, jonka mukaan luvassa on esimerkiksi "Työllistävät alat ja niiden aikuiskoulutusmahdollisuudet - pätevöitymisen hyötynäkökohdat" , "hakuammattien laajentaminen" sekä "omien vahvuuksien kartoitus". Joko taas pääsen testaamaan, olenko sininen vai vihreä, introvertti vai ekstrovertti tai saankohan ihan henkilökohtaisen keskustelun aiheesta "omat voimavarat käyttöön". 

Välitehtävänä keräämme ja työstämme dokumentteja (mitäköhän tämä mahtaa pitää sisällään?) sekä laadimme ansioluettelon ja hakemuksen. Tämä kaikki siis vasta siinä vaiheessa, kun työttömyys jo kutittelee ihan nenän edessä eikä suinkaan silloin, kun työnhaku olisi jo pitänyt aloittaa eli viimeistään kesäkuussa, mieluiten jo ennen sitä. Omat dokumentit on jo aikaa sitten kerätty, CV:t laadittu (ei jokaiseen työpaikkaan samalla listalla haeta) ja hakemuspohjiakin taitaa olla viisi erilaista. Jännityksellä odotan, opinkohan nyt yllättäen tekemään standardihakemuksen, jolla voi havitella mitä tahansa työpaikkaa.

Ohjelmarungossa ei sanallakaan mainita työnhakua ikääntyneenä eli mitkä kaikki ongelmat ovat odotettavissa silloin, kun ikäohjelmistaan ja työssäjaksamisestaan tunnettu valtio pyrkii vastoin omia periaatteitaan eroon virkamiehistä, joilla on pitkä työkokemus, vahva osaaminen ja työn ohessa omalla ajalla hankittua lisäkoulutusta, mutta ikää yli 55 vuotta. Ehkä tätä valmennusta kilpailutettaessa ei ostajan mielessä edes käynyt, että tässä iässä uudelleenkoulutus on toki mahdollista, mutta tuskin tuottaa sitä lisäarvoa, jonka olisi monipuolisine osaamisineen voinut entisissä työtehtävissään antaa.

Ilmoittautumisaikaa on viikon verran ja sinä aikana minun täytyy päättää, haluanko uhrata kaksi päivää todennäköisesti äärettömän turhaan valmennukseen, jonka anti tullee olemaan, että "sullahan on mahtava työkokemus ja upea koulutus, kyllä sä töitä saat" -tsemppi. Klo 9 - 16 välisenä aikana annettava valmennus  merkitsee kotoalähtöä klo 6.00 ja paluuta noin klo 18.30. Päiväraha ei korvaa ylipitkän päivän lisäkuluja erilaisista kuljetussäätämisistä puhumattakaan. Videoneuvotteluna valmennusta ei voi tietenkään järjestää, koska ryhmän tuki on niin kovin tärkeää eikä kouluttajaa voi vaivata miettimään toteutusta ns. verkon yli. 

Ymmärrän, että valmennus on tärkeä niille, jotka eivät minun tavallani ole miettineet asiaa leipätyökseen. Silti se tuntuu rahojen tuhlaukselta annettuna vasta siinä vaiheessa, kun uusi työpaikka olisi jo pitänyt löytyä, jos se ylipäätään on löytyäkseen. Jälkijättöisesti annettu ryhmämuotoinen työnhakuvalmennus ei ole tätä päivää, nyt olisi pitänyt toimia heti kesäkuun alussa tarjoten jokaiselle irtisanotulle oma työnhaun personal trainer. Valtio säästää tässäkin. Paitsi että ei oikeasti säästä, koska yksilövalmennus olisi jo tuottanut tulosta eikä väki valuisi TE-toimiston asiakkuuteen.