Mun koti ei oo täällä

Työsuhdetta on lusittavana vielä muutama kuukausi.

Saavun työhuoneeseen, avaan tietokoneen ja luen päivän lehdet, erilaisten ohjausryhmien ja johtoryhmien muistiot, valtion uutiset, avoimet työpaikat. Käyn kahvilla. Palaan huoneeseen.

 

Puolet minusta on hyvin tyytyväinen: saan olla tekemättä mitään. Toinen puoli on ihmeissään: näinkö pian täältä erkani, kiireestä ja tohinasta. Asiat eivät kiinnosta yhtään! Ihan kiva kuulla, että jossain on perustettu joku yhteistyöryhmä tai että joku uudistus otetaan käyttöön, mutta miten se minuun liittyy? Ei sitten niin mitenkään.

 

Ja jos tarkkoja ollaan, moiset asiat eivät liity mihinkään. Niiden tavoittena on vain pitää byrokratian kukat kukkimassa ja rattaat louskuttamassa. Irtisanomiseeni johtanut prosessi on ohi, mutta kolmeen kuukauteen ei ole esimies pysynyt kehittämään mitään muutoksia töitteni uudelleenorganisoimiseksi. Tehtävät lilluvat ilmassa ja joku niistä nappaa kiinni tai sitten ei. Kokonaiskuvaa ei ole kenelläkään, joten miten ihmeessä poistumiseni muonavahvuudesta muka oli parannus? Onneksi asia voidaan peitellä sillä, että pidetään hymistelevä kehittämispäivä ja leikitään kaikki yhdessä, että tilanne on nyt niin hallinassa kuin se ikinä voi olla. Muutos on mahdollisuus.

 

Virallisen barometrin mukaan työnantajan ulkoinen asiakastyytyväisyys on edelleen vallan mainio eli "tehdyt saneeraukset eivät ole vaikuttaneet julkiseen kuvaamme". Taputuksia.  Henkilöstölle tehtävään kyselyyn opastan kaikkia laittamaan rasteja kohtiin tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen. Minä en viimeksi tätä muistanut ja siitähän seurasi työsuhteen päättäminen. 

 

Aika käy pitkäksi, mutta voihan aina viettää päiväni vaikka naamakirjassa, kuten viereisen huoneen projektipäällikkö näyttää tekevän. Some on tärkeä viestintäkanava, joten ei pidä kadehtia häntä, joka joutuu työpäivänään tykkäämään kissavideoista, poliitikkojen maahanmuuttomielipiteistä ja kavereitten harrastekuvista. Ihan vielä en tiedä, miten se liittyy hänen oman erityisalansa edistämiseen, mutta onneksi se ei ole minun murheeni. Jos valtio edellyttää reipasta sosiaalisen median haltuunottoa, niin kai sen saa tehdä työaikana vaikka hassunhauskoja testejä tekemällä ja niiden tuloksilla kavereita ilahduttamalla.