Vietin päivän muiden kaltaisteni hylkiöiden kanssa miettien ohjatusti polkuja tästä eteenpäin. Paikalla oli kahdeksan todella pitkään valtiota palvelutta henkilöä, joista osa oli irtisanottu juuri ja juuri eläkeiän kynnyksellä. Yhteistä meille oli se, että yhtäkään ei olisi oikeasti tarvinnut irtisanoa, jos työnantaja olisi suostunut hetkeksi pysähtymään ja miettimään toisenlaisia ratkaisuja. Mutta ei - ylijohtajien palaverissa hemikuussa oli sovittu lähtevien määrät ja muistutettu, että nyt on hyvä tilanne päästä eroon hankalista alaisista. Ei ehkä ihan lain kirjainta noudattaen hengestä nyt puhumattakaan, mutta kuitenkin ikään kuin osana jotain suurempaa suunnitelmaa. Silloin irtisanottava ei voi ällitellä ja vaatia oikeuksiaan, koska kyse ei ole hänestä vaan kokonaisuudesta, jossa muutama täytyy uhrata.
Tuntui samaan aikaan hyvältä ja pahalta kuulla, että oma irtisanominen ei ollutkaan se tökeröin. Ehei, pitkin maata on tehty jopa yli 30 vuotta valtiota palvelleille sellaisia nöyryytyksiä, että niiden julkituominen tuntui kuulijastakin kidutukselta. Vaikutti siltä, että yksikään ylijohtaja tai esimies ei ole osannut - kalliista koulutuksesta huolimatta - noudattaa selkeitä prosessiohjeita. Kuulemisia oli kuitattu ovensuukeskusteluilla, irtisanomisilmoituksen vastinetta ei vaivauduttu lukemaan ja muutenkin oli tehty erittäin selväksi, että päätökset oli tehty jo helmikuussa, turha niitä enää toukokuussa oli muuksi muutella. Häpeä sinä luopio, joka kulutat kallista aikaamme marisemalla jostain ikäsyrjinnästä tai lakien noudattamisesta. Ei niitä ennenkään tällä hallinnonalalla ole turhan tarkasti noudatettu.
Järkyttävintä oli kuitenkin kuulla henkilöstökoordinaattorien täydellisestä osaamattomuudesta ja jopa piittaamattomuudesta. Heidän piti tukea ja kannustaa ja osata kaikki mahdolliset työttömyyteenkin liittyvät kommervenkit, mutta toisinpa on käynyt. Apua anonut irtisanottu on saanut täysin vääriä ohjeita, joilla tulee olemaan valitettavan kauaskantoiset seuraukset heidän työttömyysturvaansa. Osa henkilöstökoordinaattoreista ei tiedä, mikä on palkkatuen ja ansiosidonnaisen päivärahan ero, osa ei kykene hahmottamaan sitä, mitkä asiat liittyvät talon omaan muutostukeen ja mitkä yleiseen muutosturvaan. Irtisanotuille kerrotaan jopa suoranaisia valheita, joista kuvaavin on koordinaattorin kertoma "vahva fakta", jonka mukaan omaehtoiseen koulutukseen ei milloinkaan voi saada tukea, jos aloittaa opinnot jo irtisanomisaikana. Jos haluaa opiskella ansiosidonnaisen päivärahan turvin, saa opiskelemaan hakea vasta, kun TE-toimisto antaa siihen erikseen luvan ja sen saa vasta, kun ilmoittautuu työttömäksi.
Istuin yhteisessä valmennuspäivässämme silmät pyöreinä ihmetellen, miten on mahdollista, että työhallinnon sisällä pyöritetään erityisesti tehtäviin nimettyjen henkilöstökoordinaattorien toimesta varsinaista epätietorumbaa, josta on pääosin vain haittaa irtisanotuille. Yhteinen kooste päivän epävirallisesta keskustelusta oli se, että älä luota työnantajan edustajaan, kysy suoraa omalta kassalta, miten pitää toimia. Työttömyysetuuksissa kun vääränä päivänä tehty oikea teko voi johtaa satojen eurojen menetyksiin, eikä silloin auta selittää, että minulle kerrottiin näin. Vastuu on tekijällä, ei väärin kysymykseen vastaajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti