Työnhaku jatkuu

Koska olen irtisanottu valtion virkamies, pääsen ensimmäisenä näkemään ne työpaikat, joita virastoissa kautta maan on tarjolla. Tarkoitus on hyvä: työnantajataho toivoo, että näin löytäisin uuden työpaikan ennen kuin päätyisin totaalityöttömäksi. Irtisanojille tulisi hyvä mieli, kun en jäisikään hädissäni raapimaan työpaikan ovea anoen pääsyä takaisin vaan vaihtaisin johonkin toiseen yhteisöön, jossa ammattitaitoani arvostettaisiin kyselemättä, miksi juuri sinä olit ainoa potkut saanut.

Viihdytän siis itseäni keskipäivän aikaan katsomalla, mitä kaikkia mainioita töitä olisi tarjolla, jos vain täyttäisi kriteerit. Yleensä tehtävässä tarvittavat taidot alkavat kannustavasti: ylempi korkakoulututkinto. Huokaisen innosta, sillä sehän minulta löytyy. Harmi, että sen jälkeen halutaankin asioita, joita minulla ei ole ja joista en ole pätkääkään kiinnostunut. 

Minulla ei ole kokemusta kuljetus- ja lentotekniseltä alalta enkä aio juosta Cooperin testiä osoittaakseni, että pärjään siinä ikätasolleni oivallisesti. Enkä lisäksi ymmärrä, miksi kuljetuksia järjestävän pitäisi itse juosta - eikö työnantajataho luota siihen, että kuljetuksiin hankittu kalusto toimii? Minulla ei harmikseni ole hajuakaan räätälöityjen tietojärjestelmien projekteista ketterillä menetelmillä tai valmiuksia perehtyä ionisoimattoman säteilyn turvallisuuskysymyksiin, vaikka ne kieltämättä vaikuttaisivat tehtäviltä, joissa aika ei tulisi pitkäksi ja ajoittain saattaisi kokea olevansa hyödyllinen. Tuntuu, että on ihan oma vikani, että valtiolla ei kaivata humanisteja.

 

Teknisten tehtävien sijaan kiinnostuin suunnattomasti työstä, joka sisältää erilaisten kriisinratkaisustrategioiden suunnittelua sekä kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaa ja ylläpitoa. Niiden parissahan olen henkilökohtaisessa elämässäni kohta vuoden verran painiskellut, joten kaikenlaiset pienet ja suuret kriisit ovat kolhineet sen verran, että voi brassailla henkisillä mustelmillani. Harmi, että kyseisessä tehtävässä henkilökohtaiset ominaisuudet eli vaatimus hyvistä neuvottelutaidoista ja luovasta ongelmanratkaisukyvystä siirsi minut välittömästi sivuun. Vaikka hallitsisisin kaikki muut käytännön asiat, puuttuisi minulta edelleen se tärkein:  minulla ei ole taitoa ratkaista ongelmia, sillä jos olisi, en olisi nyt tässä.