Tuntuu melkein nostalgiselta aloittaa alusta ihan samalla tavalla kuin joskus 13 vuotta sitten tein eli ei kulkukorttia, ei tietokonetta, ei käyttäjätunnuksia tai sähköpostin salasanaa - ja samaan aikaan vieressä lista asioista, jotka tulee hoitaa työsähköpostilla. Niin tuttua, niin turvallista, niin valtiohallinnollista. Kun minkään ei haluta sujuvan, niin eihän se suju.
Orpona piruna seikkailen kerroksesta toiseen ilman mahdollisuutta päästä tarpeellisille käytäville. On ihan kiva huikata ovenraosta, että tule sitten kolmoskerrokseen täyttämään lomakkeita. Asiathan tuntuvat etenevän reippaasti, mutta kun sinne kolmoseen ei pääse ilman kulkulupaa ja sen saan vasta ehkä huomenna iltapäivällä. Joudun siis soittelemaan (henkilökohtaisella puhelimellani, en virkakapulalla), jotta täällä ollaan, kuka päästäisi minut sisään.
Vielä en tiedä, koska saan käyttööni tietokoneen. Asialla saattaa olla pikkuruisen kiire, sillä huomenna aamulla on huhupuheiden mukaan yksikköpalaveri, jossa tarvitsisin ainakin kuulokkeita ja mikrofonia. Asiaa en voi varmistaa mistään, koska koko työmaailmani pyörii jollain pilvipalvelimella, jonne en nyt pääse. Tietysti voisin soittaa työkavereille, kunhan ensin löytäisin heidän numeronsa. Vaikeusastetta kun on lisätty sen verran, että nekin vaihtuivat tänään, joten kukaan ei enää vastaa entisten yhteystietojen mukaisista numeroista.
Täytyy sanoa, että nautin tästä työpäivästä. Lillun jossain ajattomuuden höttöavaruudessa, jossa ei tapahdu mitään eikä minkään odoteta tapahtuvan. Riittää, että fyysinen olemukseni on todistettavasti paikassa A. Sitä kutsutaan valtiolla työn tekemiseksi. Mikä toisaalta on väärin, sillä tekemätöntä työtä olisi kamalasti jollain toisella aikavyöhykkeellä, mutta perinteisen tsaarinvallanaikaisen protokollan vuoksi siihen ei sovi tarttua ennen kuin olen suorittanut kaikki vaadittavat pokkuroinnit ja allekirjoitukset.
Montako työpäivää valtiolla vuodessa tuhlataankaan siihen, että odotellaan, että kaikki on valmiina työn tekemiseen? Kun jo yli kuukausi sitten oli tiedossa, että tänne asetun, niin miksi ihmeessä ei voisi vain avata tietokonetta, vaihtaa salasanaa ja ryhtyä töihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti