Ei vieläkään mitään muutosta

Täällä edelleen ilman työvälineitä. Keskitetty tietohallinto on vuodenvaihteessa kiireinen, joten onko sillä nyt väliä, onko yhdellä valtionhallinnon työntekijällä mahdollisuutta tehdä töitä vai ei. Palkka tältä kuukaudelta on jo saatu, joten miksi turhaan märistä siitä, että sen edellytyksenä ei ole ollut töiden tekeminen vaan läsnäolo.

Hallitusohjelmassa luotiin pohjaa digiloikalle ja pidettiin hyvin tärkeänä, että entistä enemmän asioita hoidetaan vain sähköisesti. Niinpä valtiollakaan ei enää lähetellä papereita tai tulostella muistioita, vaan kaikki on sähköisesti jossain kaukaisilla palvelimilla. Päätelaitteettoman virkamiehen kannalta tämä aiheuttaa ongelman jos toisenkin, koska nyt minulla ei ole edelleenkään pääsyä työvälineenäni olevaan tietoon. Voin oman tiimini sähköposteista lukea, miten erilaisia asioita tapahtuu ja tietoa pakataan salasanojen taakse, mutta minulle kaikki tuo on osa suurta salaisuutta. Tarvittavat ohjelmistot, virtuaalityöpöydät ja kaikki muu jännittävä asennetaan vasta sille uudelle työkoneelleni, joten nyt saan vain tiedonhippusia otsikkotasoisesti.

Siksi elän nyt murmelin elämää eli toistoa syyskuulta: tulen työpisteeseen, kulutan aikaani ja odotan, että kiireet jossain hellittävät ja saan vihdoinkin oman tietokoneen. Tosin hurja huhu väittää, että säästösyistä läppäriä ei olisi edes hankittu, koska on tulkittu, että vanhat työvälineeni riittäisivät mainiosti, istunhan samassa työhuoneessa kuin edellisen työnantajan aikanakin. Kukaan vain ei ole vaivautunut selvittämään, oliko minulla työtehtävien kannalta riittävä työvälineistö vai jouduinko turvautumaan talon yhteisiin.

Turhautuminen on vallitseva olotila, vaikka tiedän, että en ole ainoa, joka on joutunut keskittämisen uhriksi. Tällä hetkellä maassamme lienee muutama sata vastaavaa virkamiestä, jotka odottelevat, että jotain jo joulukuussa sovittua vihdoinkin tapahtuisi. Harmi, että sen sovitun toteuttamiseen on olemassa aivan liian vähän väkeä. Keskittäminen kun merkitsee samalla väen vähetämistä tehostamisen nimissä ja lopulta tehokkuusajattelu johtaa juuri tähän: viranhaltija tulee työpaikalle, mutta ei voi tehdä työtään, koska puitteita ei ole onnistuttu järjestämään kuntoon.

Jatkan siis läsnäoloa täydellä palkalla. Harmi, että minusta olisi vähän enempäänkin.