Henkisesti olen irrottautunut työpaikasta, vaikka juridisesti olen tällä hetkellä ansaitulla vuosilomalla ja palkkakin tupsahtaa tilille ilman erityisiä ponnisteluja. Siksi sähköpostien lukemisesta on tullut uudenlainen hupi, koska aikaisemmin mitäänsanomattomat tekstit ovat saaneet irtisanottuna uudenlaisen merkityksen. Klassinen ylimmän päällikön lomatoivotuskin avautui uudella tavalla, kun sitä tarkasteli ulkopuoliseksi siirretyn silmin.
Tunsin lempeää ironiaa lukiessani, miten työyhteisölläni on ollut "haastava ja raskaskin alkuvuosi erilaisten ulkoisten ja sisäisten haasteiden seurauksena". Jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin raskasta on ollut vain kahdella eli minulla ja sillä työkaverillani, jota riiputettiin kanssani löysässä hirressä yli yhdeksän kuukauden ajan. Kukaan muu ei ole oikeasti joutunut kokemaan yhtään mitään raskasta, huolestuttavaa tai ankeaa, kunhan ovat sivusta seuranneet kiemurteluamme huhujen ja toiveikkuuden välimaastossa. Vai ihanko aidosti esimiehellä on ollut paha mieli siitä, että hän joutui tekemään päätöksen irtisanoa yksikön pisimmän työkokemuksen hankkinut työntekijä, jolla sattuu vielä olemaan ylivoimaisesti paras koulutus jopa esimieheen itseensä nähden. Jotenkin tuntuu siltä, että irtisanomisen jälkeen mykäksi heittäytynyt yksikön päällikkö ei ole joutunut kokemaan mitään siihen verrattavaa, minkä läpi minä olen täydellisen yksin jätettynä tarponut.
Sydäntäni lämmitti myös lomatoivotuksen optimismi:"Toivoa paremmasta on näkyvissä ja olemme menossa hyvään suuntaan. Isoja organisaatiomuutoksia ei seuraavien vuosien aikana ole odotettavissa." Irtisanomalla minut pelastettiin siis kokonainen aluehallintovirasto muutamaksi vuodeksi! #Aaltoja! Lohdullinen tieto etenkin siksi, että palkkani ei ole yltänyt edes viraston mediaanipalkkaan, joten todella pienestä se näköjään oli kiinni, että saatiin palkkarahat riittämään kaikille muille, myös jo virallisen eläkkeellelähtöiän ohittaneille. Heidän irtisanomisensa olisi ikärasismia.
Lopuksi kiitettiin alkuvuoden ponnisteluista ja hyvin tehdystä työstä. Jostain syystä en kyennyt kokemaan, että kiitokset olisi suunnattu minulle edes pikkuruisen häivähdyksen verran. Sen sijaan pystyin yhtymään täysin rinnoin ajatukseen siitä, että nyt on "lomailun, lepäilyn ja toisenlaisten asioiden aika". Minulla se aika tosin kestää huomattavasti pitempään kuin muilla, koska saan lomailla täydellä palkalla koko kesän pitkälle syksyyn. Toisenlaisten asioiden aikaa on koko loppuelämäni.
Tunnustan: kieltämättä on kiva vilkuilla työsähköposteja muutenkin sillä silmällä, miten täysin päättömästi osaamattomat ja kokemattomat, mutta ah niin innokkaat nuoremmat kollegat asiakkaiden kysymyksiin vastaavat. Ainakin lakimiehelle on tulossa roppakaupalla lisätöitä siksi, että mutu-tuntumalla annetut vastaukset eivät aina vastaa ministeriön ohjeita. Valitettavasti osa niistä on asiakkaalle suorastaan vahingollisia, mutta sehän ei enää ole minun murheeni. Avainhenkilöhaun muistion mukaan minä olen se, jonka osaamisessa on puutteita, vaikka työssäoloaikanani yksikään asiakas ei joutunut tekemään valitusta antamieni neuvojen ja ohjeiden takia. Saattaa olla, että muutama jopa kiitteli hyvästä palvelusta ja kansantajuisesta selityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti