Valtiolla kaikki on vaivatonta ja valmiiksi mietittyä. Irtisanomisesta on tehty elämää suurempi prosessi kaiketi siksi, että joku teatteriesityksiin viehättynyt on päässyt miettimään erilaisia tarinallisia koukkuja, joilla viedä asiaa kaksi askelta eteenpäin ja noin kolme takaisin.
Minun tapauksessani prosessissa oli ensimmäisenä yksikön palkkalistoilla olevien virkamiesten yhteiskilvoittelu eli avaintehtävähaku, jota ei muuten pidä mennä sekoittamaan ydintehtävistä huolehtivien hakuun. Avaintehtäviä oli kaksi. Toinen oli pikkiriikkinen ja räätälöity henkilölle, joka on kaikin mahdollisin katsantokannoin määriteltynä pieni. Myös sielultaan. Toinen avaintehtävä puolestaan syleili puoli maailmaa ja kolmasosan universumista. Kumpaankin olin aliosaava, ylikoulutettu ja uudistumiskyvytön.
Seuraava askel oli tiedonsaanti rannalle jäämisestä. Se huolehdittiin tuikkaamalla asiasta laadittu selvitys ovenraosta huoneeseeni ja sanomalla, että keskiviikkona keskustellaan. Muutostukipakettiohjeen mukaan minulle olisi pitänyt samassa yhteydessä kertoa, että mistä keskustellaan, mikä on tilanne ja mihin ehkä ollaan menossa. Esimies jätti moiset joutavuudet mainitsematta: osaahan se fiksu virkamies itse intrasta tietoa etsiä, ja jännittäväähän se vain on, jos alainen ei tiedä, mihin myllyyn laitetaan jauhautumaan.
Muutoskeskustelu käytiin tänään. Läsnä oli arvovaltainen joukko eli Henkilöstökoordinaattori (joka kättelyssä kertoi, että hänellä on sitten kiire, ei oikein joutaisi olla paikalla, kun on muita tärkeämpiä asioita), Esimies (joka vaikutti siltä kuin olisi syönyt lounaaksi hapansilakkaa), Luottamushenkilö ja Irtisanottava. Keskustelun tärkein tavoite oli yhdessä täyttää muutoskeskustelulomake, jossa pohdittiin, että mitä nyt. Siis haluaako Irtisanottava jäädä taloon, mennä muualle, hamuta eläkkeen tai yllyttää itsensä yrittäjäksi.
Irtisanottava on masokisti ja ilmoitti haluavansa jäädä taloon. Välittömästi sekä Esimies että Henkilöstökoodinaattori ilmoittivat, että "huono valinta, valitse joku muu". Ei nyt ihan noin sanoin, mutta melkein. Varsinaisesti organisaatiossa ei ole ehditty kartoittamaan soveltuvia tehtäviä, YT-prosessi kun on kestänyt vasta 9 kuukautta, joten jääminen ei välttämättä ole mahdollista. Valtiolla ei näissä asioissa turhia hötkyillä!
Irtisanottava piti pintansa, joten seuraavaksi jouduttiin miettimään, mitä tukitoimia tarvitaan, että toive voi toteutua. Ehkä lisäkoulutus? EI - kiekaisivat Henkilöstökoordinaattoti ja Esimies. Irtisanottava ei vaikuta lisäkoulutettavalta, koska hänellä on ihan väärä koulutustausta suhteessa tuleviin mahdollisesti avautuviin työpaikkoihin. Toisaalta Irtosanottavan tulee ymmärtää, että kieltäytyminen mahdollisesti tarjottavista työpaikoista (myös omalle osaamiselle täysin soveltumattomista) aiheuttaa sen, että hyvin suunniteltu muutostukiprosessi päättyy kansalaistottelemattomuuden vuoksi siihen. Irtisanottava ilmoitti, että hän on jo virankin puolesta varsin tietoinen moisesta käytännöstä.
Muutoskeskustelun varsinaisena ideana oli toteuttaa yksi etappi henkilöstöhallinnon tarkasti suunnittelemassa ohjelmassa. Tarkoituksena ei ole saada selville mitään, ei lisätä tietoa tai antaa tukea. Tärkeintä on täyttää paperi, laittaa allekirjoitukset ja niin joku jossain voi todeta, että kyllä meillä on mainio systeemi näissä irtisanomisissa, kuulemisineen kaikkineen. Tässäkin on orastavaa työtöntä tunnin verran oikein usean johtoportaan jäsenen toimesta kuunneltu ja kirjattu asiat paperille. Hyvä on olla irtisanottavana valtiolla: hurja joukko byrokraatteja noudattaa protokollaa, mutta kukaan ei huomaa tai viitsi kysyä, että miten jaksat, tuntuuko pahalta, saanko olla itkujesi olkapää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti