Kaiken pitäisi olla verkossa/netissä/bittiavaruudessa, koska se on niin mahdottoman kätevää. Ei tarvita erikseen paperilehtiä, mainoksia, lippusia, lappusia, kuponkeja tms., kunhan käytössä on yhteys maailmanlaajuiseen sähköiseen ympäristöön, jonne voi säilöä kaiken (mansikkahilloa lukuunottamatta) ja jossa kaikki on muutama klikkauksen päässä odottamassa löytäjäänsä. Näinhän meille vakuutellaan ja tätä samaa ilosanomaa työkseni mantraan.
Mutta kun nettiyhteys ei pelitä, ollaankin keskimääräistä isommissa ongelmissa. Vietin maanantain skype-palaverien sijaan etsimällä jotain porsaanreikää, jonka kautta olisin saanut kollektiivisen yhteyden hajallaan pitkin maata siroteltuun yksikkööni lomienjälkeisen kokouksen merkeissä. Ei onnistunut. Työpaikan verkossa oli niin isoja reikiä, että käytännössä mikään ei toiminut. Sähköposti töksähti samantien johonkin monttuun, skype ei antanut edes pihahduksen vertaa toivoa, nettipostikaan ei suostunut pelittämään, facebookiin verrattava yammer toimi kännykässä, mutta ei tietokoneen näytöllä eikä hallinnon intraan eli yhteiseen tietovarantoon päässyt lainkaan. Tai pitänee tarkentaa: minä en päässyt. Tietokatkos oli hyvin valikoiva, koska joku pääsi jonnekin, toinen ei minnekään.
Hallinnon intrassa - siis siellä, mitä en saanut koneellani avattua - kyllä kerrottiin, että vikaa etsitään, mutta viestinnällinen katkos syntyi juuri siitä, että kyseinen sivu ei suostunut näkymään suurimmalle osalle virkamiehiä. Varsinaista syytä lähes kaiken nurin saattaneelle ongelmalle ei koskaan kerrottane, mutta sen julma opetus (jälleen kerran) oli, että vanhanaikainen paperille printattu tieto on huomattavasti käyttökelpoisemmassa muodossa kuin virtuaalipalvelimille tallennettu. Onnellisia olivat he, jotka edelleen tekevät työtään paperien maailmassa, koska niitä pinoja saattoi selailla, vaikka ruutu vieressä pysyi mustana.
Digitaalisuutta pidetään itsestäänselvyytenä ja onhan se toimiessaan kätevä olemassa, sitä en kiellä. Ongelmaksi tulee sen haavoittuvuus: kun yhteyttä verkkoon ei ole tai joku/jokin estää pääsyn tietoihin, lamaantuu kokonainen hallinnonala. Mitään korvaavia järjestelmiä ei ole, ei mitään vaihtoehto B:tä tai kakkosjärjestelmää, joka herää henkiin siinä vaiheessa, kun varsinaisessa ja virallisessa on ongelmia. Siksi maanantaina muutama tuhat virkamiestä toimi digietsivinä yrittäessään löytää keinoja työnsä tekemiseen. Ainoa yleinen ohjehan on se, että jos yhteyttä ei synny, niin sulje kone ja yritä uudestaan. Siinä mielessä kehitys ei ole kehittynyt minnekään 20 vuodessa, sama neuvo annettiin jo 1900-luvun loppupuolella, jolloin tietokone oli pelkkä työväline, ei kaiken tekemisen ydin.
Iltapäivällä tuli lohduttava tieto vian löytymisestä ja korjaamisesta. Seuraavana yönä kaatui nettisähköposti ja heti perään suojatuin salaisen tiedon verkko... Sattumaa ja yksittäistapauksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti