Julkishallinnossa töissäololla ja varusmiespalveluksen suorittamisella ei ole isoja eroja, ja miksi olisikaan, onhan molemmissa samanlainen ikiaikainen rakenne. Joku isompipalkkainen jossain keksii joutessaan uudistuksia ja strategioita, joita organisaatiossa alempana nököttävät sitten toteuttavat mitenkuten annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan. Julkishallinnossa tosin saa viettää pitempään kuin vuoden. Tai saa ja saa, miten sen nyt ottaa, nykyaikana työpaikka ja siitä seuraava palkanmaksu on kaiketi enemmän saamista kuin joutumista.
Erityisen paljon yhteistä virkamiehellä ja varusmiehellä on ajankäytössä. Joskus tuntuu siltä, että kummankin ajankäyttö perustuu ensisijaisesti odottamiseen. Erona on se, että varusmiehen odottaminen on sellaisenaan aktiivista toimintaa, virkamiehen edellytetään kaiken odottamisen lomassa tekevän työnsä hyvin ja mallikelpoisesti, vaikka epävarmuus jäytää koko ajan sydänalassa. Jatkuvasti odotellaan jotain uutta, milloin ajanhallintajärjestelmää, lakiehdotusta, toimeenpano-ohjetta, esimiehen vaihtumista, työtilaa, kolme kertaa siirrettyä työnjakopalaveria tai mahdollisuutta päästä tulostamaan kaksi sivua tuikitärkeitä yhteystietoja, joita tarvitaan, kun hallinnon nettiyhteydet jälleen kerran pätkivät. Niin, yksi jokaviikkoinen odottelunaihe ovat digitaaliset palvelut, joiden toimimattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Odottelu on turhauttavaa, koska - kiitos ns. läpinäkyvän ja avoimen tiedottamisen - virkamiehille kerrotaan suunnitteilla ja tulossa olevista asioista juuri sen verran, että saadaan tympeä ärsytys aikaiseksi. Ajanhallintajärjestelmästä kerrotaan käyttöönottopäivä ja ohjeistetaan, miten systeemissä voi muuttaa sukunimensä toiseksi (tämähän on se asia, johon virkamies tämän tästä törmää?), mutta ei kerrota, siirtyvätkö vanhan järjestelmän tiedot automaattisesti uuteen. Käyttöönottopäivä ei tietenkään pidä paikkaansa ja taas odotellaan, että mitä tehdä, kun ehdoton ohje on, että tietyn päivän jälkeen ei vanhaan järjestelmään saa kirjata mitään.
Hallinnossa on havaittu odottelun turmiollinen vaikutus, joten viestinnässä on otettu käyttöön muutoinkin mediassa vallalla oleva systeemi. Siinä pienistä ja mitättömistä asioista kerrotaan isoin otsikoin, mutta suuret piilotetaan julkisten pöytäkirjojen vähemmänjulkisiin liitteisiin. Näin voidaan vähentää turhauttavaa asioiden tapahtumisen odottelua, mutta lisätään vastaavasti huhujen määrää ja negatiivisia käytäväpuheita, jotka ovat yllättävän usein oikeassa. Armeijassa sama asia näkyy niin, että mitä pitempään varusmiehet joutuvat odottelemaan, sitä varmemmin seuraavasta käskystä syntyy tietty mielikuva eli pieleen menee joka tapauksessa. Miten oikeassa he ovatkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti