torstai 10. maaliskuuta 2016

Kun se iskee uudestaan

Aamulla kuuntelin työkaverin tuskaa osana valtionhallinnon lonksuvaa koneistoa ja muistin vuodentakaiset asiat. Silloin olin itse keskellä epämääräistä irtisanomiseen johtanutta prosessia ja kaikki näytti siltä, että oikeudenmukaisuus ja ylevien johtamisoppien noudattaminen ei ainakaan valtiolla ole maan tapa. Sama kaava jatkuu edelleen, uhrit vain ovat toiset.

Iltapäivällä sain työnantajan lakimiehen laatiman 12-sivuisen vastineen omaan irtisanomisvalitukseeni. Vastineen perusteella en ole ollut kaksinen työntekijä vaan tiukasti esimiehen valvonnassa yksinkertaisia työtehtäviä jotenkuten suorittanut virkamies, joka joutikin tulla potkituksi pois viraston akuutin rahapulan takia.

Niin, ne supistuneet määrärahat. Niihinhän sitä aina vedotaan. Kuitenkin irtisanomiseni jälkeen virastossa on voitu laittaa avoimeksi yksi toistaiseksi voimassaoleva virkasuhde, neljä määräaikaista virkaa sekä yksi viransijaisuus. Tämä kaikki kolmen kuukauden aikana sen jälkeen, kun minusta päästiin eroon. Ja siis virastossa, jonka pitää tehdä sopeutumistoimenpiteitä, jotta saadaan rahat riittämään palkkoihin. 

Rahan lisäksi tietenkin oma osaamiseni tai siis oppimiskyvyttömyyteni on nostettu esille työnantajan laatimassa vastineessa. Minähän katsoin, että olisin ollut pätevä toimimaan tehtävissä, joihin otettiin toinen henkilö kesken YT-neuvottelujen. Vastineen mukaan "Projektit ovat määräaikaisia ja edellyttävät projektihenkilöstöltä käytännön osaamista sekä ESR-hankehallinnoinnista että hankkeen substanssisisällöstä. Aikataulultaan tiiviiden ja tavoitteiltaan määriteltyjen projektien osalta ei ole useinkaan kohtuudella mahdollista kouluttaa henkilöä, jos häneltä puuttuu tehtävien hoitoon liittyvää osaamista. Tällöin henkilö ei ole kohtuudella sijoitettavissa tai kohtuudella koulutettavissa tehtävään." 

Jostain syystä viime vuonna vetämäni ESR-projekti ei kohtuudella kouluttanut minua hallinnoimaan projektia eikä toimiminen muutosturvayhdyshenkilönä kohtuudella tuonut minulle substanssiosaamista. Sen sijaan sille tehtävään valitulle täydellinen tietämättömyys muutosturvasta ei ollut mikään ongelma? Varmemmaksi vakuudeksi työnantaja ei lisännyt liitteeksi sen tehtävään valitun nimikirjaa, josta olisi selvinnyt, että hänen substanssiosaamisensa oli lievästi sanoen ohut. Ja on muuten vieläkin.

Mutta se ei ole enää minun ongelmani. Minä ryhdyn ensi viikolla laatimaan lisäselvitystä tai siis lakimies ryhtyy laatimaan ja minä yritän muistella, kuka sanoi ja mitä ja miksi. Samalla pohdin sitä, että prosessi on jo nyt maksanut työnantajalle sen verran paljon, että ne irtisanomisella saavutetut palkkasäästöt on aikaa sitten huvenneet.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti