Otsikko on harhaanjohtava, koska eihän sitä onneksi huomaa. Ainakaan itse.
Minusta on tullut Alf Rehnin kolumnin mukaista huonelihaa. Istun palavereissa joko kuulokkeet päässä tai ilman ja olen lihallisesti läsnä. Mitä ei siis pidä sotkea kyseisen termin raamatulliseen merkitykseen vaan kyseessä on silkka viittaus fyysiseen olomuotooni.
Ruumis on paikalla, mutta henki vaeltaa.
Työni perustuu pitkälti sille, että leikin sanoilla. Organisaation uudistumiskykyluokittelu ja fasilitoinnin avulla aikaansaatavat kompetenssien päivitykset solahtavat näppäimistöltä sujuvasti kaikkien ihasteltaviksi. Osaan kirjoittaa paljon sanomatta mitään. Harmi, että iso osa hallinnosta on juuri tätä: kumppanuuksia ja sidosryhmiä ja myllytyksiä ja strategioita. Sisällöttömiä ilmauksia, joiden avulla voi hämätä itseään ja etenkin muita. Syntyy valtava määrä muistioita, esityksiä, esiselvityksiä ja suunnitelmia, mutta ei sitä toimintaa, joka saisi asiat eteenpäin.
Huonelihana olen paikalla, mutta en läsnä. Tietyissä piireissä paheksutaan niitä virkamiehiä, jotka yrittävät parantaa keskittymiskykyään neulomalla nettipalaverien aikana sukkia. Tunnetustihan mikä tahansa käsillä tekeminen värittämisestä kumipallon puristeluun auttaa kuuntelemaan puuduttavia esityksiä. Kukaan ei sen sijaan julkisesti paheksu sitä, miten joku toinen täyttää sudokua tai pelaa kännykällään jotain matopelin myöhäisempää kehitysastetta. Kyse voi olla toimintojen sukupuolisensitiivisistä eroista, joskin naisten on aina todettu kykenevän moneen yhtäaikaiseen toimintoon. Sukankudin auttaa palaverin seuraamisen lisäksi laatimaan kauppalistan ja palauttamaan mieleen, mitä tavaroita mökille pitää muistaa viedä.
Kokonaisvaltaista läsnäoloa vaativat palaverit ovat onneksi viikko viikolta harvinaisempia. Ruudun takana istuessaan on turvassa kiusallisilta kysymyksiltä, koska voi nimensä kuullessaan hetken viheltää mikrofoniin ja sitten todeta, että yhteyksissä on vikaa. Niin välttyy joutumasta vastaamaan kysymykseen, jota ei kuullut tai ymmärtänyt tai johon vastaamiseen ei ole mandaattia.
Yksi iso ongelma onkin tässä eli olen kokouksessa, mutta minulla ei ole valtaa päätöksiin eikä edes tarvittavaa tietoa tulossa olevista muutoksista. Järjestelmään kun kuuluu se, että tieto on valtaa ja vallasta ei luovuta kovinkaan herkästi toisenlaisista puheista huolimatta. Joudun siis vastaamaan ympäripyöreästi ja vältellen käytännössä kaikkiin kokouksissa esilletuleviin kysymyksiin, koska minulla ei ole oikeutta sanoa viimeistä tai edes toiseksiviimeistä sanaa. Saan olla paikalla, mutta en voi viedä asiaa eteenpäin. Joku jossain muualla toisilla foorumeilla tekee päätökset, mutta osallistamisen varjolla minä kuljen palaverista toiseen. Siitä tulee tärkeä olo, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että jopa tyhmempi virkamies tajuaa edes ajoittain, että otsikon huomio on valitettavan totta.
Kykenisin muuhun, mutta nyt olen pelkkää täytettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti