Irtisanomisprosessi valtiolla on varmaan yksi antoisimpia aiheita toteuttaa itseään. Siis jos sattuu olemaan se taho, joka saa päättää, mitä kaikkea lystiä voi keksiä saadakseen systeemistä mahdollisimman omituisen.
Olen juuri äsken allekirjoittanut paperin, jolla kahden todistajan allekirjoituksin vahvistetaan, että minulle on saatettu tiedoksi mahdollisuuteni pyytää luottamusmiehen ja pääluottamusmiehen kuulemista. Nyt siis tiedän, että moinen on mahdollista. Mutta ei tässä vielä kaikki: seuraavaksi minun tulee tehdä kolmen vuorokauden sisällä työnantajalle kirjallinen pyyntö siitä, että pääluottamusmiestä tai luottamusmiestä ihan oikeasti kuultaisiin asiassani. Ei riitä, että suullisesti ilmaisen toiveeni samantien ja laitan meiliä luottamusmiehelle.
Tässä hassunhauskassa irtisanomisleikissä on monia erilaisia huippukohtia, joista jokaisesta laaditaan muistio tai kuulemiskirje tai joku muu paperi, jolla ei ole mitään muuta tehtävää kuin olla mahdollisessa riitautuksen jälkeisessä oikeudenkäynnissä todistuskappaleena siitä, että työnantaja on toiminut oikein. Muodollisesti on saatu aikaan nivaska papereita, joiden avulla on todennettavissa, että kaikki tarvittava on tehty. On annettu irtisanottavalle mahdollisuus vastineeseen ja kuulemiseen ja - kehtaanko sanoakaan - puolustautumiseen. Aivan kuin työnantajan kohtuullisen perusteeton päätös olisi irtisanotun vika.
Siinä sivussa on unohdettu etsiä mahdollisia tekemättömiä tehtäviä oman viraston sisällä eikä työnantaja ole hetkeäkään pohtinut sitä, miten isot taloudelliset irtisanomisperusteet lähes 300 000 euron säästöt toimintamenomäärärahoissa oikeastaan oikeuttavat. Onko ihan oikeasti olemassa tuotannolliset ja taloudelliset perusteet irtisanomiselle, jos työt eivät ole kadonneet minnekään ja rahaakin on säästössä hieman enemmän kuin parin kuukauden palkkani verran?
Tässä vaiheessa virattomaan virkamieheen alkaa iskeä taisteluväsymys. Vieläkö jostain löytyy joku muodollisuus, joka pitää täyttää ennen kuin pääsen lähtemään? Odottaako jossain kulman takana japanilainen teeseremonia, ilmoitus mahdollisuudesta vastaanottaa palkkansa dollareina tai toivonkipinöitä turhaan ounasteleva lappunen, jossa kerrotaan, että täydenkuun aikaan parillisina päivinä on tarjolla työsuhteen jatkumisen mahdollisuus, jos ehdin 20 sekunnissa kirjoittamaan näkymättömällä musteella kahdeksansivuisen vastineen irtisanomisen täytäntöönpanoilmoituksen saapumisen varoitusilmoitukseen.
Miksi minusta tuntuu suunnilleen samalta kuin kuolemaantuomitusta, joka saa tehdä erilaisia näennäisanomuksia teloitukseen asti? Ei siksi, että siitä olisi mitään hyötyä vaan siksi, että teloittajasta tuntuu mukavalta tietää, että kyllä hän sai mahdollisuutensa, kyllä me kuuntelimme.
Jossain taustalla byrokratian raivoisa ratas pyörii omaa tahtiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti